Tiinan kaksoisveljistä toinen asuu Mäkikodissa yksiössä ja toinen Pekinkodin ryhmäkodissa. Tie oli pitkä ja kivinen, mutta nyt Tiina voi huokaista, sillä hän tietää, että veljet ovat turvassa ja heillä on kaikki hyvin.
Veljesten elämä on mennyt hyvin samalla kaavalla.
– He opiskelivat molemmat puutarhureiksi, mutta sairastuivat nelikymppisinä peräjälkeen skitsofreniaan, Tiina avaa veljiensä taustoja.
Erkki on asunut Lilinkotisäätiöllä pidempään, noin yhdeksän vuotta. Pekka muutti säätiölle nelisen vuotta sitten. Ennen säätiölle muuttoa veljekset asuivat omissa kodeissa ja erilaisissa kuntoutuslaitoksissa.
– Olin pitkään ikään kuin omaishoitajana veljilleni, ja musta tuntui, että mä luhistun. Mulla oli jatkuvasti valtava huoli heistä. Hirveintä oli, että tiesin heidän voivan huonosti, eikä kukaan voinut tehdä mitään. Sen asian kanssa oli vain pakko silloin elää, Tiina muistelee.
– On suuri onni ja valtava helpotus, että molemmat ovat saaneet paikan täältä missä heillä on hyvä olla, Tiina huokaa helpottuneena.
Päätös asumisjärjestelyistä oli yhteinen
Veljekset asuvat eri palvelukodeissa: Erkki Pekinkodin ryhmäkodissa ja Pekka Mäkikodissa omassa yksiössä. Päätös veljesten sijoittamisesta eri taloihin oli tietoinen valinta, jonka takana seisoivat niin sisko Tiina kuin aiemmin Lilinkotisäätiölle muuttaneen Erkin silloinen omaohjaajakin.
– Jos he asuisivat samassa palvelukodissa, niin se menisi siihen, että Erkki huolehtisi Pekasta koko ajan. Tämä järjestely myös lisää heidän itsenäisyyttään, Tiina summaa.
– On ihanaa, että tämä on järjestynyt näin. Oli myös helpottavaa saada Erkin silloiselta omaohjaajalta tuki siihen, että veljesten on hyvä asua eri taloissa. Tuli varmuus, että olemme tekemässä oikeaa päätöstä.
Vaikka veljekset asuvat eri palvelukodeissa, kyläilevät he kuitenkin toistensa luona. Lisäksi monet ohjaajat ovat tuttuja sekä Erkille että Pekalle Lilinkotisäätiön ohjaajakierron ansiosta.
Persoonallisuuserot näkyvät arjessa
– Erkille ryhmäkoti on toiminut tosi hyvin. Hänellä on turvallisempi olo tietäessään, että öisin paikalla on ohjaaja ja että lähellä on muita ihmisiä. Pekka taas tykkää enemmän omasta rauhasta ja siitä, että voi kuunnella musiikkia omassa huoneessa, Tiina pohtii.
Kaksoisveljesten persoonallisuuserot näkyvät muutenkin arjessa. Erkki on sosiaalisempi ja osallistuu mielellään kaikenlaiseen toimintaan, kun taas Pekka tykkää olla omissa oloissaan ja vetäytyy helposti.
– Erkki on mukana Pekinkodin ympäristöryhmässä ja muutenkin aktiivinen, mikä on todella ihanaa. Hän käy myös kaikilla säätiön järjestämillä matkoilla ja muilla retkillä, ja osallistuu usein Långin talon avoimeen toimintaan, Tiina kertoo hymyillen.
– Pekka taas mielellään erakoituisi, mutta se ei tee hänelle hyvää. Häntä pitää hieman patistaa ja tsempata tekemään. Mutta hänestä huomaa, että hän voi paremmin, kun hän osallistuu ja on aktiivisempi.
Omaisten ja henkilökunnan välinen yhteys on tärkeä
Vaikka kaikki Lilinkotisäätiön asukkaat ovat täysi-ikäisiä ja päättävät asioistaan itse, on yhteistyö omaisten ja läheisten kanssa tärkeää. Lisäksi omaisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista pyritään huolehtimaan muun muassa säännöllisesti kokoontuvilla omaisten ryhmillä ja muulla virkistystoiminnalla.
– Olisi myös hyvä, jos olisi säännöllisiä tapaamisia omaohjaajan, asukkaan ja omaisen kesken. Näen, että nyt on paljon omasta aktiivisuudesta kiinni, että miten paljon omaiset ovat mukana läheistensä elämässä. Itse haluan mielelläni kuulla mitä veljilleni kuuluu ja olla mukana, ja onneksi on ohjaajia, jotka tarttuvat siihen ja pitävät minut ajan tasalla. Se on mielestäni tärkeää, Tiina kertoo.
– Välillä tulee myös tilanteita, että homma ei toimi: esimerkiksi ohjaaja vaihtuu, ja hänen ja asukkaan persoonat eivät vaikka kohtaa. Mutta onneksi meitä omaisia kuunnellaan ja asiat on saatu aina ratkaistua. Henkilökunnan ja talojen johtajien kanssa on helppo puhua ja tiedän, että heille voi aina soittaa.
– Usein jo se helpottaa, kun joku vain sanoo, että minua mietityttänyt asia on tiedossa ja sitä pyritään selvittämään, Tiina toteaa.
Valtava muutos
Veljesten elämä on muuttunut paljon Lilinkotisäätiölle muuton jälkeen. Erkillä oli Tiinan mukaan aluksi sopeutumisvaikeuksia, mutta nyt hän voi paremmin kuin on koskaan.
– Hän on nyt kuin eri ihminen. Se lähtökohta, mistä tänne on tultu, oli hirveän huono. Hän asui yksin sälekaihtimet suljettuna ja kävi ulkona vain pari kertaa kuussa isämme kanssa, Tiina muistelee.
– Siinä näkee, kuinka tärkeää tällainen toiminta on! Välillä ajattelen, että voi kun vanhempamme näkisivät nyt Erkin ja Pekan. Näkisivät sen muutoksen.
Elämänlaatu on parantunut ja itsenäisyys kasvanut
Vuosia jatkunut huoli veljistä on taakse jäänyttä elämää.
– Mulla on nyt sellainen olo, että mun veljet on turvassa ja heillä on kaikki hyvin. Mun ei tarvitse olla enää huolissani. On valtavan iso asia, kun mä tiedän, että joku katsoo heidän peräänsä, eivätkä he ole enää heitteillä, Tiina huokaa.
– Lisäksi mä tiedän, etteivät he ole täällä vain säilössä, vaan heille tarjotaan valtavasti mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita, joiden kautta heidän elämänlaatunsa paranee. Esimerkiksi Erkki, joka ei ole koskaan ratsastanut tai edes silittänyt hevosta, pääsi käymään hevostallilla. Olin yllättynyt ja onnellinen, kun sain sieltä kuvia. Mahtavaa, että tarjotaan kaikkea tällaista ja luodaan mahdollisuuksia. Nämä ovat niitä asioita, jotka vaikuttavat siihen elämisen laatuun!
– Heillä on nyt myös enemmän itsenäisyyttä, kun en ole jatkuvasti heistä huolissani. Silloin kun heillä meni huonosti, otin heidän asiansa hoitaakseni ja jopa päätin heidän puolestaan. Säätiöllä he voivat päättää asioistaan itsenäisemmin, Tiina toteaa.
– Täällä asukkaita todella kuunnellaan ja se on hienoa!
Viimeisimmät kommentit