Lilinkotisäätiöllä asuva Daniel joutui muiden asukkaiden tavoin mukautumaan kevään aikaisten rajoitusten takia uudenlaiseen arkeen. Kevät toi kuitenkin Danielin elämään myös täysin uutta sisältöä toipumispelitestaajana.
– Muutin Lilinkotisäätiölle yhdeksän vuotta sitten. Aluksi asuin Koskikodissa, josta muutin Sepänkotiin ja viime marraskuusta lähtien olen asunut Viertokodissa, Daniel kertoo.
Daniel asuu Viertokodissa pienyhteisössä eli hänellä on oma huone ja kylpyhuone, mutta keittiö ja olohuone ovat yhteisiä pienyhteisön muiden asukkaiden kanssa.
– Täällä on ollut tosi hyvä olla ja olen viihtynyt. Meitä on tässä yhteensä seitsemän asukasta ja on kiva, kun tuntee muut asukkaat. Se luo sellaista turvallisuutta, Daniel sanoo.
Arki muuttui kertaheitolla
Poikkeuksellinen kevät ja alkukesä ovat vaikuttaneet Lilinkotisäätiön palvelukotien ja asukkaiden arkeen, niin myös Danielin, joka on viettänyt normaalia enemmän aikaa omassa pienyhteisössään.
– On ollut vähän tylsää, kun on ollut näitä rajoituksia ja kaikki paikat ovat olleet kiinni. Etenkin mua harmitti se, että uimahallit olivat kiinni. Hyvä että ne taas aukesivat, sillä mä tykkään uimisesta ja siitä olosta, mikä on uimisen ja saunan jälkeen, Daniel sanoo.
Lisäksi HIFK-faniksi tunnustautuva Daniel kaipaa jääkiekko-otteluiden tunnelmaa ja toivoo pääsevänsä taas pian jääkiekkokatsomoon.
Kevään ja alkukesän aikana Daniel on ajankulunaan muun muassa kokkaillut pienryhmän omassa keittiössä ja tehnyt retkiä lähiympäristöön.
– Tykkään ruoanlaitosta. Se on mukavaa ajanvietettä, vaikka täällä saa kyllä niin paljon hyvää ruokaa, ettei oikeastaan tarvitsisi itse kokata, Daniel toteaa hymyillen.
Pelitestauksesta uutta sisältöä
Vaikka Daniel on koronarajoitusten takia joutunut kevään ja alkukesän aikana mukautumaan uudenlaiseen arkeen, on erikoinen kevät tuonut elämään myös uutta sisältöä.
Daniel on yksi keväällä käynnistyneen The World of Recovery -toipumispelihankkeen ensimmäisistä pelitestaajista, eli mukana ideoimassa, testaamassa ja kehittämässä peliä yhdessä hanketyöntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden ja muiden pelitestaajien kanssa.
– Joku ohjaaja ehdotti mulle, että haluaisinko lähteä mukaan testaamaan ja kehittämään peliä, ja niin mä sitten lähdin, Daniel kertoo.
Testipeliryhmän tapaamiset on kevään ja alkukesän aikana järjestetty etänä, mutta rajoitusten höllentyessä ja poistuessa tapaamisia järjestetään myös turvavälikävelyinä ja -retkinä. Pelitestaajien tapaamisissa on tähän mennessä käyty läpi muun muassa pelin toipumisteemoja ja ideoitu yhdessä erilaisia pelitehtäviä.
– On kivaa olla mukana ideoimassa ja testaamassa peliä. Olemme saaneet tabletit, joilla luomme aluksi pelihahmot vahvuuksineen ja heikkouksineen. Hahmoilla sitten seikkailemme pelissä keräten kolikoita ja muita tarvikkeita pelitehtäviä suorittamalla. Se on sellaista roolihahmopelaamista.
– Pelitestaajana on ollut kivaa sekin, kun saa tavata uusia ihmisiä, Daniel lisää.
Hankkeen aikana kehitettävän toipumispelin ajatuksena onkin muun muassa se, että pelaaja saa uusia sosiaalisia kontakteja. Lisäksi pelin avulla pelaaja etenee toipumisessaan, tutustuu uusiin harrastuksiin ja paikkoihin sekä käsittelee pelitehtävien kautta erilaisia teemoja, kuten terveyttä, itsetuntoa ja elämänhallintaa.
“Unelmia on hyvä olla”
Kysymykseen toiveista ja unelmista Daniel vastaa empimättä:
– Suurin toive on se, että pysyisin itse fyysisesti terveenä ja että omaiset pysyvät kunnossa.
– Toki mulla on myös paljon sellaisia unelmia, joiden tiedän olevan mahdottomia toteuttaa, mutta mun mielestä sellaisiakin unelmia on hyvä olla, hän jatkaa.
Toipumispelin testaus- ja kehitystyön lisäksi Daniel on myös mukana säätiön vertaistukijakoulutuksessa, jonka kautta hän saa valmiudet toimia tulevaisuudessa muiden mielenterveystoipujien tukena.
– Mä olen kyllä tosi tyytyväinen mun elämään tällä hetkellä. Toki joku pieni työ voisi olla kiva lisä. Voisin esimerkiksi lajitella kirjeitä Postissa tai jotain sellaista. Sellainen pieni ja helppo työ, josta saisi vähän rahaa, Daniel pohtii.
Myös unelma omasta yksiöstä on käynyt Danielin mielessä, vaikka hän viihtyykin nykyisessä asunnossaan Viertokodin pienyhteisössä.
– Omaan asuntoon muuttaminen voisi olla kyllä joskus kivaa, mutta kuka sen asunnon sitten siivoaisi, jos mä en jaksa, Daniel sanoo pilke silmäkulmassaan.
Viimeisimmät kommentit